Liikenneministeri Luhtanen on äskettäin vastannut Nurmeksen Yrittäjien tammikuiseen rataosaa Porokylä - Vuokatti koskevaan kirjeeseen. Kommentoin vastauksen sisältöä.
Ministeri toistaa jo entuudestaan tuttuja lauseita, kehuupa vielä hankkineensa asiaan liittyviä tietoja alaiseltaan virastolta. Ja kun kerran asiantuntijavirasto sanoo, että ratoja on rullattava, ministerille tuntuu sopivan, että rullataan sitten vaan. Demokratia toteutuu niin, että maakunnat saavat olla apuna päättämässä rullauksen kohteista. Kriittisyys loistaa ministerin järkeilyssä poissaolollaan. Eihän tässä ole kyse sen kummemmasta kuin yhteisen omaisuuden tärväämisestä, mutta onpahan maailmanhistoriassa hurjiakin esimerkkejä kritiikittömän ajattelun lopputuloksista.
Ministeri voisi esimerkiksi miettiä, miksi Ratahallintokeskuksen pitää maksaa 20 miljoonaa tasoristeysten poistosta rataosalla Joensuu - Parikkala liikenneturvallisuuden parantamiseksi. Milloinkahan juna on ajanut ilkeyttään tienkäyttäjän päälle? Sen sijaan tienkäyttäjät ovat monesti jopa tahallaan vaikkapa puomeista välittämättä tapattaneet itsensä ja viattomia siinä sivussa. Tällaiset kulut pitää siirtää tiehallinnolle aiheuttaja maksaa periaatteen mukaisesti ja säästö käyttää muuhun radanpitoon.
Ministeri korostaa radan varrelta syntyvän liikenteen vähäistä määrää ja satunnaista läpikulkuliikennettä (joka tosin olisi säännöllistä, jos rata olisi kunnossa). Hän myös toteaa kilpailevan Siilinjärven reitin olevan kunnostettavana ja jättää mainitsematta eduskunnassakin myöntämänsä seikan, että Porokylän reitti on kuitenkin hieman parempi. Näkökulmahan toki ratkaisee: metsää ei puilta näe, jos nenä on ehdoin tahdoin työnnetty petäjän runkoon kiinni. Yhtä alhaisia tonnimääriä lienee esimerkiksi Joensuun ja Uimaharjun välisillä liikennepaikoilla ja rakennettavalla Keravan oikoradalla.
Sitäkään eduskunnassa myöntämäänsä seikkaa ministeri ei mainitse, että pitkän reitin suosinnalla valtio saa liikennöitsijöiltä enemmän rahaa: Porokylän reitti on dieselverokikkailuistakin huolimatta Siilinjärven reittiä halvempi. Pohjimmiltaan tässä ovatkin kyseessä valtion itsekkäät taloudelliset intressit saada omansa pois (siksi ministeri ei ole ehdottanut esimerkiksi Sköldvikin vilkasliikenteisen radan muuttamista yksityisraiteeksi, vaikka rata palvelee vain yhtä suurta teollisuuslaitosta). Ministerin joissakin yhteyksissä esittämät höpinät edullisten kuljetuskustannusten merkityksestä kilpailukyvylle voidaankin jättää omaan arvoonsa. Siksi kannattaisikin harkita välin Joensuu - Uimaharju lakkauttamista vähäliikenteisenä ja Porokylän reitin kunnostamista dieselvetoisena. Näin valtio saisi liikennöitsijöiltä pitemmän päälle ihan kivasti rahaa.
Nurmeksen matkustajajuniakaan moinen radanpätkän hävitys ei oikeastaan häiritsisi, koska VR mitä ilmeisimmin myy ostetut moottorivaunut kohta takaisin Keski-Eurooppaan. Sitten rautateittemme alkuaikojen täällä ei nimittäin ole ollut yhtä kapeata (ts. ahdasta) henkilöliikennekalustoa.
Sikäli kuin poliitikoillamme on todellista valtaa, tämän seudun päähän potkimista edesauttaa vaalikarjan vähäisyys. Muualle kumarrettaessa pyllistys Konginkangasoptioiden tapaisine lisäetuineen kohdistuu tänne. Siinä mielessä kohtelu onkin tasapuolista, että kaikki poliittiset ryhmittymät ja hallituskoalitiot harrastavat sitä; se voitaneen tästä iäisyysprojektista jo päätellä. Eläköön siis alueellinen tasa-arvoisuus.
Liikenneministerimme mukaan yhteiskunnalla ei siis ole varaa sijoittaa 25 miljoonaa kiskoihin, jotka hyödyttäisivät halkomaansa seutua vuosikymmeniä. Samaan aikaan Helsingissä Töölönlahden rannalla hoilotetaan yhteiskunnan varoja aarioina kuulijoiden korviin 49 miljoonan edestä vuosittain (!). Vähättelemättä korkeakulttuurin merkitystä tällainen on mielestäni jo perverssiä ja primitiivistä menoa. Kun autoistuneessa Yhdysvalloissa rautatien lakkauttamisen oikeutusta voidaan joutua miettimään senkin kannalta, miten lakkautus vaikuttaa taloudellisiin mahdollisuuksiin ylläpitää koululaitosta lapsille harvaan asutulla seudulla, täällä vain yksioikoisesti päätetään rullailla sen ja sen verran kiskoja. Taidammepa elää aikamoisessa banaanitasavallassa, jota kansalaisten sijasta pyörittää valtiokoneisto itse.
Kalevi Kämäräinen
Porokylä
Julkaistu Ylä-Karjalassa 11.5.04
Varatuomari, rautatieharrastaja Kalevi Kämäräisen
edelliset asiaa koskevat kirjoitukset ovat luettavissa osoitteessa
http://www.saunalahti.fi/rautatie/forum/Kamarain.htm ,
http://www.saunalahti.fi/rautatie/forum/Spedenaj.htm ja
http://www.saunalahti.fi/rautatie/forum/Volgogra.htm. Kirjoitukset on julkaistu Helsingin Sanomissa ja Ylä-Karjalassa.