Liikenneministeri Huovinen selosti Lapin Kansassa 21.10. tekemisiään Kemijärven juna-asiassa. Heinäkuisen junatapahtuman yhtenä puhujana ja eräänlaisena asianosaisena toivon saavani tilaa näille ajatuksilleni. Asiaa olisi paljon, ja siksi sivuutan todennäköisesti muutoinkin esille tulevia kysymyksiä kuten eriävät näkemykset aggregaattien hinnasta ja niiden hankkimisen vaikeudesta sekä kuinka tasavertaista vuoropuhelu liikenneministeriössä on ollut (paikalla olleet voinevat kertoa, ovatko "vaihtoehtoina" todella olleet ministeriön ehdotuksen hyväksyminen ja ministeriön ehdotuksen hyväksyminen).
Ministeri sivuuttaa sujuvasti jälleen kerran itsekin myöntämänsä tosiseikan, että Kemijärven junayhteys oli kannattava ja että sen kannattamattomuus oli vasta uhka (Huovisen vastaus Markus Mustajärven kirjalliseen kysymykseen 1086 / 2005 vp on haettavissa osoitteesta www.eduskunta.fi). Nyt yhteyden ongelmallisuutta perustellaan sillä, että myös monella muulla liikenneministeriön ostamalla junalla on aluepoliittisia perusteita ja Kemijärven junaa enemmän matkustajia. Näyttääkin siltä, että kannattavasta junasta on jostakin syystä pitänyt tehdä tuettu.
Harri Caven ja Juhani Tervala ovat liikenneministeriön puolesta allekirjoittaneet sekä lähi- että kaukoliikenteen ostosopimukset, joiden mukaan ostoliikenteen tuloja ja kustannuksia koskevan laskelman tarkistamiseksi ja selvityksen saamiseksi ostoliikenteeseen kohdistuvien kustannusten kohdentamisesta kummankin osapuolen on hyväksyttävä KHT-tilintarkastaja. Hänen tehtävänsä on joko osoittaa VR Oy:n esittämän laskelman oikeellisuus tai esitettävä oikea laskelma. Mikäli laskelma on oikea, ministeriö vastaa tilintarkastajan kustannuksista. Ministeriön mahdollisuudet saada käsiinsä ostoliikenteen kirjanpitotietoja ovat siis hyvin rajalliset.
Tilanne on paradoksaalinen: liikeriskillä hoidetun junaliikenteen kirjanpitoa saanee tutkia vapaasti omistajanvallan nojalla. Liekö kysymys sitten siitä, että ostoliikennejunat sopivat ministerin tarkoitusperiin. Mainitut junat kulkevat seuduilla, joilla vaalitilastoja nyt kuitenkaan tarkistamatta asunee ministerin oman puolueen kannattajakuntaa Koillis-Lappia enemmän. Tällainen "mannan" jakaminen ei ainakaan vähennä ministerin edustaman puolueen kannatusta. Tuetun Kemijärven "pätkän" lakkauttaminen vähäisiin määrärahoihin vetoamalla ei toisaalta ministerin kannatusta hetkauta.
Huovisen kirjoitus tuokin esiin yhteiskunnallista keskustelua koskevan ongelman: ministeri voi pitää kiinni itse valitsemistaan seikoista ilman, että kansanedustajakollegoillakaan tuntuu olevan keinoja pakottaa päättäjä keskusteluun kaikkien tosiasioiden valossa. Tuntuupa myös, että politiikassa henkilöt riitelevät asioiden sijasta. Muutoin en voi ymmärtää esimerkiksi lausumia, joissa hallituspuolueen räväkkää arvostelua pidetään hallituskelpoisuuden menetyksenä jo ennen tietoa seuraavien vaalien lopputuloksesta (!). Liikenneministerinkin herkkähipiäisyydestä on Kemijärven junayhteyttä koskevassa keskustelussa saatu viitteitä.
Onkin jo korkea aika, että ministeri kertoo Kemijärven junafarssin todelliset syyt.
Kalevi Kämäräinen
Raideryhmäläinen
Nurmes
Julkaistu myös Lapin Kansassa 29.10.2006