Ei kahvia, ei lehteä, mutta töihin oli lähdettävä. Olin juuri vetänyt kotioven perässäni kiinni kun huomasin, että kodin avaimet olivatkin jääneet toisen takin taskuun. No, eipä hätää kun auton avaimet olivat sentään mukana.
Käynnistelin autoa, mutta se ei inahtanutkaan. Ilmeisesti auton sisävalo oli palanut koko yön ja tyhjentänyt akun. Soitin kännykällä hinausfirmaan. Vajaan tunnin kuluttua hinuri tuli paikalle antaen akusta virtaa ja sain auton käyntiin. Samalla heitin hyvästit lompakossani majailleelle 50 euron setelille. Hinurin kuski kuittasi ja toivottipa vielä hyvät päivän jatkot.
Monen punaisen liikennevalon jälkeen pääsin viimein Tampereen rautatieasemalla olevalle VR:n parkkipaikalle tai ainakin sen tuntumaan. Parkkipaikan puomi ei auennut, vaikka kuinka sovittelin pysäköintilipuketta laitteeseen. Ei auttanut muu kuin jättää auto puomin ulkopuolelle ja toivoa parasta.
Kiiruhdin sorvin eli näyttöpäätteeni ääreen sen jälkeen, kun olin ensin löytänyt kansliasta työhuoneeni vara-avaimen ja saanut oven auki. Onneksi en ollut sammuttanut tietokonetta edellisenä iltana. Luulenpa vaan, että en olisi saanut masiinaa sinä päivänä käyntiin. Tietokoneen näytöllä loisti VR:n sisäisen intranetin eli Vernetin aloitussivu. Näytöllä on jokaisena päivänä uusi ajatusten aamiainen, jolla päivä lähtee mukavasti käyntiin. Ajatusten aamiaisessa luki "Huumorilla pärjää aina".
Timo Laine