Rask kertoo kärsivänsä ministerin puolesta lukiessaan moittivia kirjoituksia pohjoisen lehdistä. Kansanedustaja kysyy, minkä ihmeen takia ministerin pitäisi kestää haukkuja. Jotkut kuulemma toimivat tosi ilkeästi. Ministeriä verrataan paikallispankin johtajaan, jota moni tuskin tulee haukkuneeksi radiossa ja lehtien yleisön osastolla osaamattomaksi tai kokemattomaksi, jos mieli tekee käydä kohta lainaa pyytämässä. Pelkään pahoin, että entinen opetusministeri tulee epähuomiossa paljastaneeksi suomalaisen keskivertoministerin demokratian kannalta masentavan sielunmaiseman.
Rahan pyytäjä menee pankinjohtajan puheille kansanomaisesti hattu kourassa. Ministerin valta puolestaan on (tai ainakin pitäisi olla) peräisin kansalta. Rinnastus pankinjohtajaan ei kuitenkaan ole loppujen lopuksi kovin yllättävä. Tällainen nimittäin oli aikoinaan hallintoalamaisen osa Suomen suuriruhtinaskunnassa, jossa keisarin sekä sitä myötä hänen hallintokoneistonsa valta oli kotoisin Jumalalta. Siksi hallitsijan sana oli laki ja kriittinen ajattelu sekä toiminta majesteettirikos.
Kansanedustaja Markus Mustajärvi kirjoitti Koillis-Lapissa 31.8.2006: "Vaikka hallituksen vahvat miehet, pääministeri Vanhanen ja valtiovarainministeri Heinäluoma, kilvan kehuvat valtiontalouden tilaa, tuntuu se kaatuvan siihen 50.000 euroon, joka nyt vaaditaan kuntien maksettavaksi Kemijärven junayhteydestä. Saamani tiedon mukaan sosiaalidemokraatit vaativat budjettineuvotteluissa tätä kynnysrahaa. Muuten toimin tämän tiedon varassa.
Minua varoiteltiin jo keväällä hallituspuolueiden taholta, että Kemijärven junayhteydestä ei saa pitää niin suurta ääntä. Ministeri voi kuulemma loukkaantua. En hyväksy sellaista perustetta ministerin päätöksenteon pohjaksi. Päätökset tulee tehdä aina tosiasioiden, ei tunteiden varassa.
En voisi kuvitella, että esimerkiksi arvostamani puolustusministeri Seppo Kääriäinen jonkun kyselytunnin ja opposition hiillostuksen jälkeen, istuisi eduskunnan kuppilassa pää nyökässä ja voivottelisi, että "minulle tuli paha mieli". Ministerille maksetaan kohtuullinen korvaus kivusta ja särystä. Siksi tiukkakin taistelu ja ministerin hiillostaminen täytyy hyväksyä, jos asia niin vaatii. Nyt vaatii."
Rask puolestaan kommentoi 11.9.2006 Koillis-Lapissa kollegansa kirjoitusta: " Mustajärven käyttämä keino ministerin "hiillostaminen" ei ole tainnut asiaa juuri edistää. Viime kädessä päätösvalta on ministerillä. Rymistelijöitä ja nyrkin pöytään iskijöitä ei kannata päästää posliinikauppaan. Rymistelijät rikkovat posliinit ja nyrkin pöytään lyöjät satuttavat kätensä sirpaleisiin." Raskin tsaristinen asenne ei siis tunnu olevan hetken mielijohde.
Kemijärven viimeisen yöjunan lähtöön liittyneet tapahtumat viittaavat myös siihen, että "toisinajattelun" sieto on 89-vuotiaassa tasavallassamme alhaisella tasolla. Henkinen kynnys päästää kasakkasotniat kaduille kumisevine kavion kopseineen, sapeleineen ja piiskoineen ei taitaisi olla kovinkaan korkea, jos tällaisia joukkoja vielä olisi käytettävissä.
Suomen perustuslain 60 §:n mukaan ministereiden on oltava rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia. Kuinkahan korkealle esimerkiksi taitavuus ministerivalinnoissa "noteerataan"? Kun liikenneministeri tuntuu tarvitsevan Raskin kaltaisia "hovineitejä" (jollaisia myös oli tsaariperheen apuna) tekemistensä ja tekemättä jättämistensä selittäjänä, taitavuus lienee delegoitavissa muille kuin ministerille itselleen.
Kun rehellisyyskin mainitaan perustuslaissa, kyseenalaistan tässä myös liikenneministerin älyllisen rehellisyyden. Eduskunnan arkistossa säilynee aikojen loppuun asti ministerin lausuma siitä, että Kemijärven yöjuna on VR Oy:n liikeriskillä harjoittama kannattava yhteys. Lausuman antamisen jälkeen juna on kuitenkin siirretty valtion tukiaisilla hoidettavan liikenteen piiriin. Ostoliikennevarojen vähäisyydellä ministeri puolestaan perustelee sitä, että Kemijärven junan jatkoa on harkittava, koska muut ja enemmän käytetyt ostoliikennejunat ovat etusijalla. Mihin tämä päättelyketju perustuu, ministeri Huovinen?
Suomen sanotaan olevan yhden totuuden maa. Tämäkin ilmiö on helposti johdettavissa tsaarinaikaisesta menneisyydestämme ja se toteutuu suunnilleen näin: Ministeri: Olen todennut Kemijärven yöjunayhteyden olleen kannattava. Olen myös yhtä lailla todennut tarpeelliseksi tukea kyseistä junayhteyttä valtion ostoliikennevaroilla, jotka ovat vähäiset. Siksi joudun kriittisesti harkitsemaan Kemijärven junan jatkoa, koska ostoliikenteen piiriin kuuluu muita ja paljon enemmän käytettyjä junia. Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot (piste).
Sen verran on Suomessakin tasavaltaistuttu, että suosiolahjoina jaetaan ruotsalaisia puujunia Fabergen taidokkaasti kaivertamien pääsiäismunien tai pienoisjunien sijasta. Hiukan demokraattisempaa otetta sopisi toivoa myös poliittisilta päättäjiltämme kansanedustaja Rask sekä ministeri Huovinen mukaan luettuna, "rymistelijät" ja "nyrkin pöytään lyöjät" kun ovat kansanvallan periaatteet jo oivaltaneet.
Kalevi Kämäräinen
Nurmes
Julkaistu myös Koillis-Lapissa 20.11.2006