Virkaa hoitaessani alaiseni komisario muisteli aikoja, jolloin vuosikymmeniä virkaa hoitanut nimismies oli eläkeiän kynnyksellä. Eräänä päivänä virkahuoneeseen oli tullut kansalainen, joka halusi kritisoida nimismiehen toimivaltaan kuuluvaa asiaa. Nimismies kertoi, kuinka asia hoitui pois päiväjärjestyksestä: pöytälaatikosta otetun puupampun kalautuksesta kansalainen ja ongelma katosivat. Tämä muistelus ei ole vieläkään neljää vuosikymmentä vanhempi.
Liikenneministeri Susanna Huovinen kirjoittaa Keski-Suomen Viikossa 2.3.2006, kuinka kuumana käyvä kansalainen oli ottanut häneen yhteyttä. Kansalaiselle oli luvattu laajakaista, mutta luvattu toimitus vain venyi eikä palvelua näkynyt. Mutta eipä hätää: Huovinen kehuu ministeriön asettaman työryhmän jo pohtineen kuluttajansuojan parantamista ja esittäneen viestintämarkkinalain muuttamista eduskunnalle. Kuluttajan oikeudet vahvistuvat.
Toiset kuumana kävijät saavat ministerin puolesta käydä kuumana. Viimeisen puolen vuoden aikana noin 40.000 kansalaista sekä erinäistä järjestöä on allekirjoittanut yöjunien lakkauttamista vastustavia adresseja. Kemijärven yöjunan puolustajat ovat sikäli vahvoilla, että kannattamattomuuden on VR:kin myöntänyt pötypuheeksi ja junan kulun "tekniset ongelmat" on lehtivalokuvin osoitettu paikkansapitämättömiksi.
Voisi kuvitella, että kansalaisten osoittama huoli yöjunayhteyksistä saisi mietteliääksi. Näin vain ei tunnu olevan. Ministeri näyttää asettuneen oman hallinnonalansa yhtiön puolelle ja matkustuspalveluita käyttäviä kansalaisia vastaan. Mistä tämä johtuu?
Lieneekö vallankäyttö vanhankansan vallesmannin toiminnan tapaista? Jokaista virkahuoneeseen astujaa ei käynyt pamputtaminen; se olisi tullut ennemmin tai myöhemmin kuitenkin julki. Harkiten käytettynä asia ei ehkä kiinnitä huomiota ja pamputtamisen todelliset motiivitkin jäävät epäselviksi. Mielivallaksi tällaista toimintaa voisi kuitenkin nimittää.
Toisekseen voisi myös kysyä, kuka todella käyttää valtaa. Viimeaikaisten liikenneministereiden eduskunnalle antamat lausunnot esimerkiksi yöjunista ovat keskenään niin ristiriitaisia, että vallankäyttö lienee delegoitu poliittista tasoa alemmaksi. Tämän johdosta pitääkin sitten kysyä, mihin me tarvitsemme poliitikkoja?
Kalevi Kämäräinen
asianajaja, Nurmes
Julkaistu myös Karjalaisen Suoralla Linjalla 8.3.2006