RAUTATIEN INFRASTRUKTUURIN ELINKAARIKUSTANNUKSET SELVITETTY

Marko Tuominen on tehnyt opinnäytetyönään rautatien infrastruktuurin elinkaarikustannuksia käsittelevän selvityksen Hämeen ammattikorkeakoulun logistiikan koulutusohjelmassa. Ratahallintokeskuksen kunnossapitoyksikön tilaama selvitys valmistui keväällä 2004. Tavoitteena oli määrittää rataverkon kunnossapidon ja uusimisen vuosittainen rahoitustarve elinkaari- ja kustannustietojen perusteella.

Tutkimuksessa selvitetään Suomen rataverkon rakenteiden, laitteiden ja järjestelmien odotettavissa olevat elinkaaret sekä elinkaaren aikaiset kustannukset. Tarkastelujakso on 40 vuotta käsittäen vuodet 2004-2043. Tutkimus on julkaistu Ratahallintokeskuksen julkaisusarjassa numerolla A 3/2004.

Selvityksen kohteina olivat radan pohjamaa, alusrakenne, päällysrakenne, vaihteet, sillat, rummut, tunnelit, kallioleikkaukset, sähkörata-, ratapiha- ja turvalaitteet sekä rautateiden tiedonsiirtoyhteydet. Ulkopuolelle on jätetty liikenteenohjauksen, sisäisen hallinnon ja Ratahallintokeskuksen omistamien kiinteistöjen kustannukset. Rataverkon kehittämisestä on otettu huomioon vain välilliset kustannusseuraukset, kuten tiettyjen rakenteiden kohoavat kunnossapitokustannukset.

Marko Tuominen on kerännyt elinkaari- ja kustannustietoa lukuisista rautatiealan selvityksistä ja julkaisuista, eri kustannus- ja rekisteritiedoista sekä haastattelemalla Ratahallintokeskuksen ja Oy VR-Rata Ab:n asiantuntijoita. Saadut kustannustiedot Tuominen on koonnut aihekohtaisiksi kustannustaulukoiksi. Kustannukset on arvioitu vuoden 2003 rahassa.

Tutkimus osoittaa, että rataverkon eri elementtien ylläpidon rahoitustarve on tämänhetkistä rahoitustasoa korkeampi.

Radan eri elementtien elinkaaren pituus vaihtelee huomattavasti. Tulevaisuudessa teknisten laitteiden yleistyminen lisää kunnossapitotarvetta. On odotettavissa, että esimerkiksi turvalaitteiden elinkaari lyhenee nykyiseen verrattuna siirryttäessä relepohjaisista järjestelmistä tietokonepohjaisiin. Sen sijaan esimerkiksi päällysrakenteen osalta vastaavaa kehitystä ei ole näköpiirissä.

Suuri korvausinvestointien tarve

Rautatieinfrastruktuurille on laskettu vuosittaiset kunnossapito- ja korvausinvestointikustannukset elinkaarien, elinkaaren aikaisen kunnossapidon ja korvausinvestointien ajoituksen perusteella.

Laskelmat osoittavat, että rautatieinfrastruktuurin kunnossapidon ja korvausinvestointien rahoitustarve on seuraavan kymmenen vuoden aikana varsin korkea, 331 miljoonaa euroa vuosittain. Tämän jälkeen rahoitustarve alkaa laskea. Korvausinvestointien osuus tuosta summasta on noin 198 miljoonaa euroa vuodessa. Korvausinvestoinnilla tarkoitetaan teknisen tai taloudellisen elinkaaren päässä tapahtuvaa rakenteen, laitteen tai järjestelmän uusimista silloiseen tekniikkaan perustuvilla menetelmillä.

Suuri korvausinvestointien tarve on seurausta viime vuosien alhaisesta rautatieinfrastruktuurin rahoitustasosta. Lähivuosina erityisesti radan päällysrakenne vaatii korvausinvestointeja. Rataverkolla on useita rataosia, joiden päällysrakenne pitää uusia vuoteen 2013 mennessä.

Kunnossapitokustannukset nousevat tarkastelujaksolla varsin maltillisesti, mutta jos riittäviä korvausinvestointeja ei tehdä, kunnossapitokustannukset alkavat nousta selvästi. Mikäli rahoitustaso jää alle tarvetason, rataverkon tekninen kunto heikkenee entisestään. Samalla tulevaisuuden korvausinvestointitarve kasvaa yhä suuremmaksi. Myös kunnossapitokustannukset kasvavat.

Timo Laine