Ennen opetettiin, että oppitunnin tai alustuksen alussa on kerrottava vitsi, että kuulijoiden tarkkaavaisuus terävöityy vastaan ottamaan tarjotun sanoman. Koska kirjoitukseni sivuaa rautatietä, niin alkupalaksi kerrottakoon tosi vitsi Savon rautatietä kulkeneesta junasta, sen eräästä vaunusta. No niin: Vastakkaisilla penkeillä istui kaksi jo nuoruutensa taakseen jättänyttä naista. Kun siinä tovi istuttiin nokatusten, niin rohkeampi kysyi vastakkaisella penkillä istuvalta kanssamatkustajalta: - Minnekkä työ ootta matkalla…? - Koovollaanhan sitä minä mään. Entä työ…? - Kuopijjoon, sinne kalakukkojen kaapuntiin. Kouvolaan matkustava riemastui ja sanoi: "On se jo tuo tekniikka huipussaan, kun myö istuttaan samassa vaonussa, vaekka toenen matkustaa Koovollaan ja toenen Kuopijjoon."
Kävelemme terhakkaa männyntainta kasvavaa rautatietä Maanselän asemalta Saviahoon päin. Pitkospuita on hyvä kävellä, mutta ratapölkkyjen välit sotkevat normaalin askelluksen. "Radalla liikkuminen rangaistuksen uhalla kielletty" -taulua emme huomanneet. Toisekseen. Mitä sellaisella ukaasilla on merkitystä. Junat kulkevat sitä rataa niin harvoin, että kiskot junavuorojen välillä ehtivät ruostua, koska Pohjois-Karjalasta rautatiekuljetukset pohjoiseen ohjataan Savon raatatietä myöten.
Koska radalle tulimme jonkin matkaa Maanselän asemalta pohjoiseen, niin kieltotauluakaan emme havainneet. Tavoitteemme oli Kalliojärven luoteispäässä sijaitseva tulisija. Siellä on pöytä ja sen vierellä penkit. Halkovarasto on loitompana. Taisipa olla Hotelli helpotuksen huokauskin. Asentopaikan ympäristö on aaltoilevaa kalliokkoa, ja rautatie siinä vierellä.
Aiemmin mainitsin, että radalla ylenee kasvuhaluinen männyntaimikko, seassa lehtipuita ja kuusta. Kiskot on uhattu keriä rullalle. Toimenpide on kiireellinen, sillä metsä kasvaa kymmenessä vuodessa korkeaksi.
Rataa astellessa tuli mieleen, että 1920-luvun viimeisinä vuosina Kalliojärvenkin rantaan rakennettiin vaikeaan maastoon lihastyövoimalla massiivinen ratapenkka ja sen päälle laitettiin ratapölkyt ja asennettiin kiskot. Pirttivaaran Taavetti Partanen, s. 1907, muisti, että rautatie Maanselän kohdallekin valmistui vuonna 1930, jolloin se avattiin liikenteelle. Nyt valmista ratapenkkaa ei ole vara kunnostaa eikä ole rahaa raskaisiin kiskoihin.
Talvi- ja jatkosodan aikana rataosa Kontiomäki - Lieksa oli maanpuolustuksen kannalta korvaamaton. Kuinka syksyllä 1939 pakolaisten evakuointi rajaseudulta olisi hoidettu ilman puheena olevaa rautatietä?
Jatkosodan päätyttyä kerrottiin, että Kalliojärven ja Lappajärven välillä on ollut venäläisillä tukikohta, josta he ovat seuranneet liikennettä rautatiellä. Sanottiin, että sieltä on löydetty iso kasa lihasäilykepurkkien kuoria, ja muutakin asumisjätettä. Tieto on jäänyt ilmeisesti suupuhe-asteelle. Dokumentoituakin tietoa saattaisi löytyä jostakin.
Saviahossa tapasin kesällä 1995 Veikko Kuutin. Hän kertoi, että Saviahon pysäkiltä itään olevalla kankaalla on ilmapommitusten jättämiä monttuja. Vihollislentäjät ovat tienneet radan tärkeyden suomalaisten sodankäynnille paremmin kuin nykyiset poliitikot ja virkamiehet.
Väinö Linnan "Tuntemattoman sotilaan" sotamies Riitaoja kysyy vänrikki Koskelalta: "Herra vänrikki. Jos kiäntää, niin sattuuko kohalle?" Riitaojan tekemä kysymys on aina ajankohtainen Suomessa. On ollut lähes tuhat vuotta.
Saattaisi olla viisautta, että EU:ssa havahduttaisiin puheena olevan radan tärkeydestä ja myönnettäisiin määrärahat sen kunnostamiseen. Korpinpolska -nimisessä elokuvassa muuan Heikki nojaa navetassa lammaskarsinan aitaan. Tyhjän hosujille (ei elokuvassa) hänellä oli tapana sanoa: "Lökötellään!" Nurmes - Kontiomäki -radan kuntoon saattamisessa on lökötelty ja lökötellään edelleen. Lököteltiin sitä ennen talvisotaakin.
Radan varrella on silmänruokaa
Kontiomäeltä Nurmekseen saakka radan varrella on kauneutta ja jylhyyttä janoavalle runsaasti nähtävää. Lappajärven rannasta noustaan Rommakkojokea seuraillen lähes Hiidenportin kaltaista rotkon pohjaa Kalliojärven luusuaan. Joen niskassa on kivirakenteinen uittotammi. Jos se täysin suljetaan, niin Kalliojärven vedenpinta nousee niin ylös, että liikavedet purkautuvat Alasenjärveen ja siitä edelleen Pieliseen.
Rautatie seuraa noin neljä kilometriä Kalliojärven koillis-itärantaa. Järven vastakkaisella puolella on korkeahko Rommakkovaara. Kalliojärvi on kapeahko, peruskallion halkeamaan muodostunut järvi. Se on yksi Sotkamon reitin latvajärvistä. Maanselän hyljätty rautatieasema on entisen Karjalan (Käkisalmen läänin) ja Pohjanmaan radalla.
Tämän tarinan aloitin rautatiehen liittyvällä anekdootilla. Päätettäköön juttu Meksikon pikajuna -rallin lopussa olevaan lausahdukseen: " Mitäs herrat suutaan soittelee ja hääräilee - tehdään niin kuin rosvot määräilee!"
Teksti ja kuvat: Mauno O. Immonen. Julkaistu Ylä-Karjalassa 24.4.2004.