Helsingin Sanomien kirjoituksessa Junanäytelmä tulee taas (28.2.) liikenneministeri Luhtasen kerrotaan ilmoittaneen hyppäävänsä kattoon, kun hän vielä kerrankin kuulee sanan siltarumpupolitiikka. Tässäpä se ruma sana kuitenkin tulee perusteluiden kera.
Ministeri on ollut laadituttamassa rataverolakia, jonka vuoksi dieselvetoista tavarajunaliikennettä kuritetaan ympäristösyistä kahdella eri perusteella toisin kuin mitään muuta liikenteen lajia. Kun lain taustoja penkoo, tämän tuplarasituksen perustelut johtavat silloiseen Suomen Kuorma-autoliittoon (nykyään Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry.) Kilpaileva liikennemuoto on siis päässyt sorkkimaan asioita. Toisaalta kauppa- ja teollisuusministeriön alainen Valtion teknillinen tutkimuskeskus on todennut dieselvetoisen tavarajunan olevan kumipyöriä ympäristöystävällisempi. Dieselvetoista tavaraliikennettä harjoitetaan erityisesti niin sanotuilla vähäliikenteisillä radoilla.
Vähäliikenteiset radat sijaitsevat kaukana ministerin vaalikarjasta. Liikenne on valtaosin metsäteollisuuden kuljetuksia, joita VR Cargo hoitaa voitollisesti. Yhteiskunnan tukema henkilöliikenne on vähäistä. Metsäteollisuuden kuljetukset muodostavat ainakin 60 % VR Cargon kuljetuksista. Ministerillä hallintoineen on suuri halu saada nämä vähäliikenteiset radat lakkautetuksi varojen vähyyden perusteella. Keinoina käytetään myös, jos ei totuuden vääristelyä, niin ainakin epäedullista asioiden esittämistapaa. Eduskunnan liikennevaliokunnallekin pääratojen vuotuiset määrärahatarpeet 170.000.000 euroa on tiettävästi rinnastettu vähäliikenteisten ratojen niin ikään 170.000.000 euron tarpeisiin. Parlamentaarikoille vain on unohdettu kertoa, että vähäliikenteisten ratojen korjaukset voidaan jaksottaa ainakin 10 vuoden ajalle, jolloin vuotuinen tarve vähenee 17.000.000 euroon.
Lähempänä omia ympyröitään ministeri suunnitteluttaa uusia lähinnä henkilöliikenteen oikoratoja, joiden paikallisliikenne olisi valtion tukiaisten varassa. Ministeri on myös ehättänyt luvata tukiaisliikenteen säilyvän niillä radoilla, jotka oikoradat korvaavat. Hänen mieleensä ei kuitenkaan ole tullut kysymystä, miksi VR ei pysty harjoittamaan voitollista paikallisliikennettä maan tiheimmin asutuilla seuduilla.
Lyhyesti yhteen vedettynä ministeri on halukas rullamaan ratoja, joilla ministeriön alainen liikeyritys harjoittaa voittoa tuottavaa liikennettä suurasiakkaittensa hyväksi. Toisaalta hän on valmis satsaamaan suuria summia lähiseutujensa ratahankkeisiin, joilla ainakin paikallishenkilöliikenne on valtion tukiaisten varassa. Tällainen, jos mikä, on siltarumpupolitiikkaa. Lisäksi se on vähäliikenteisten ratojen lakkauttamisen kannalta omituista valtion omistajapolitiikkaa, jonka todellisia motiiveja olisi syytä selvitellä.
Kalevi Kämäräinen
Kirjoittaja on Nurmeksen kaupungin varavaltuutettu, jonka rautatieaiheisia kirjoituksia on osoitteessa http://www.saunalahti.fi/rautatie/forum/fiind.shtml.
kalevi.kamarainen@pp.inet.fi
Julkaistu myös Karjalan Maassa 4.3.2005.