"- - - Ministeriön liikenneväyläyksikön päällikkö X viittaa talouspoliittisen ministerityöryhmän viime perjantaina julkaisemaan listaan, jossa luetellaan vuosien 2005 - 07 tärkeimmät hankkeet. Jos hankkeita ei siinä ole, määrärahojen anominen on turhaa. Kun rahaa ei ole, niin sitä ei ole. Ehkä kannattaisi kerätä kiskot äkkiä pois ruostumasta, X toteaa lakonisesti A - B välin tulevaisuudesta. - - - Maakuntahallitus perustelee korjaustoivettaan radan merkityksellä Y:n metsäteollisuudelle, joka tarvitsee yhteydet Z:n satamiin. X:n mielestä rataosan kuljetusmäärät ovat niin pienet, ettei niiden takia kannata suuria investointeja tehdä. Ei ratoja kannata pitää sen takia, että niillä saattaisi joskus tulevaisuudessa olla käyttöä. Tavaraa pitäisi kulkea satojatuhansia tonneja ennen kuin asiaa kannattaisi edes harkita, hän sanoo. - - -" Näin lausuu virkamies, jonka ministeriön alainen virasto on kehittänyt rataosaa A - B pitempää reittiä, nyt myös ministerityöryhmän suosiollisella myötävaikutuksella.
Toisen korkea-arvoisen virkamiehen mukaan "- - - Näiden ratarahoitusnäkymien vallitessa on syytä vakavasti harkita vähäliikenteisen rataverkon ennenaikaista lakkauttamista, josta tulisi säästöä noin 20 miljoonaa euroa. - - - (sitaatti Helsingin Sanomien uutisesta "Viikate iski liikenteen menoihin" Konginkankaan onnettomuutta seuraavana päivänä 20.3.2004)".
Kolmas vapaasti käännetty sitaatti on Yhdysvalloista: "- - - Vihkonen on laadittu, jotta yleisö voisi mielekkäästi osallistua rautateiden lakkauttamisprosessiin. - - -". Äkkiä luulisi kiskojen rullaamispuheiden olevan kotoisin autojen ja bisneksen luvatusta maasta eikä meiltä Suomesta. Kansanvaltaisuuteen vivahtava sitaatti taas tuntuisi sopivan suomalaisiin oloihin. Miten on mahdollista, että asiat ovatkin päinvastoin?
Yhdysvaltalaisen viranomaisen laatimaa vihkosta lukiessa tulee mieleen, että USA:ssa lienee meitä selkeämmin ymmärretty rautateiden ajavan yhteisen hyvän asiaa. On yleisen edun mukaista, että teollisuus ja maatalous saavat tuotteitaan maailmalle tehokkaasti ja halvalla, mikä säteilee hyötynä myös tuotteiden alkuperäseudun hallinnollisiin yksiköihin ja väestöön. Siksi rautatieyritys ei saa rullata rataa pelkästään siitä syystä, että kiskot tuottaisivat paremmin jossain muualla, jos ne eivät nykyisellä sijaintipaikallaan tuota omistajalleen tappiota. Siksi yhtiöiden on myös merkittävä reittikarttaansa ne radat, joiden lakkauttamista harkitaan seuraavien kolmen vuoden kuluessa. Tällöin lakkauttamisharkinnan alainen rata on viime kädessä pakolla myytävä viranomaisen luotettavana pitämälle taholle. Mikäli varsinainen lakkauttamismenettely aloitetaan, myös kuljetusasiakkaat sekä radanvarren hallinnolliset yksiköt saavat lausua näkemyksensä lakkauttamishakemuksesta.
Mainitut menettelytavat on mitä ilmeisimmin kehitetty, jotta myös muiden kuin kiskoinfrastruktuurin omistajan intressit tulisivat huomioon otetuiksi. Vaikka lakkauttamishakemukset usein hyväksytäänkin (radat ovat siis omistajalleen taloudellinen rasite), hakemuksia myös hylätään. Onpa käynyt niinkin, että jo rullattuja ratoja on otettu uudelleen käyttöön, kun ratalinjaukset on ymmärretty jättää hävittämättä. Ilmeisesti myös toiselle luovuttamisen pelosta suuret rautatieyritykset ovat saattaneet muodostaa vähäliikenteisistä osistaan omia tulosyksiköitään niiden kehittämiseksi.
Mikä on sitten tilanne Suomessa? Omistaja päättää, ja ainakin vähäväkiset seudut väestöineen ja yrityksineen olkoot hiljaa: "- - - Rataverkkoa supistetaan siten, että vuoden 2003 aikana lakkautetaan Kemijärvi - Kelloselkä -rataosa. - - - ". Mikään ei estäisi ensi vuoden talousarviossa esittämästä vaikkapa rataosan Kerava - Sköldvik lakkauttamista. Sellaista ministeriä ei kuitenkaan ole eikä tule, joka moisen esityksen tekisi - ja jos tulisikin, lakkautusta vastustavat tahot saisivat hankkeen peruutetuksi riippumatta siitä, onko lainsäädäntömme tässä suhteessa puutteellinen vai ei. Kuvitteellisen ministerimme hanketta tuskin pelastaisi edes se, että hän kertoisi tarkoituksena olevan vain radan muuttaminen yksityisraiteeksi, koska rata liikennevirtojensa perusteella soveltuisi tietyn teollisuuslaitoksen ylläpidettäväksi.
Mainitsemieni seikkojen perusteella Suomi on mielestäni takapajula, jonka tulisi ottaa oppia vaikkapa Yhdysvalloista. Liikenne- ja viestintäministeri Luhtanen onkin asettanut työryhmän tutkimaan muun muassa rautateiden lakkauttamismenettelyä. Virkamiehen lausuma samasta asiasta viittaa kuitenkin siihen, että säännösten on tarkoitus jäädä muodollisuuksiksi, jotka eivät aseta estettä valtion omien mielihalujen toteuttamiseksi. Nähtäväksi siis jää, siirrymmekö asiassa sivistyksen pariin.
Kalevi Kämäräinen
Varatuomari, rautatieharrastaja
Yllä oleva kirjoitus on julkaistu Veturimies-lehdessä 2 / 2004 toukokuussa 2004 ilman alaviitteitä.
Kalevi Kämäräisen rautatieaiheisia kirjoituksia on luettavissa osoitteessa http://www.saunalahti.fi/rautatie/forum/Kamarain.htm, http://www.saunalahti.fi/rautatie/forum/Spedenaj.htm ja http://www.saunalahti.fi/rautatie/forum/Volgogra.htm. Kirjoitukset on julkaistu Helsingin Sanomissa ja Ylä-Karjalassa.