Liikenneministeriö on vihdoin ja viimein alkanut ymmärtää ns. vähäliikenteisten ratojen merkityksen muun muassa raakapuukuljetusten kannalta. Vaikka ensimmäiseksi on ehdotettu rataosan Huutokoski - Savonlinna kunnostamista, päänavaus on periaattellinen ja merkittävä myös rataosan Porokylä - Vuokatti kannalta.
Äskettäin kuulemani tarinan mukaan eräältä itäsuomalaiselta talon isännältä kysyttiin, miten rautatien tulo on vaikuttanut kylän elämään. "Ka, veiväthän ne ratatyömiehet tuosta neljä torpan tytärtä pois kuleksimasta" oli vastaus. Valtovarainministeriön ajatukset tuntuvat rata-asioissa harhailevan olennaisesta isännän tavoin. On valtiontalous sitten hyvässä tai huonossa jamassa, muun muassa näille kulmille ei rahaa heru. Kehykset on pidettävä, vaikka oikeastaan kaikki myöntävät ratarahoituksen pitkäaikaisen jälkeenjääneisyden. Asiaa toki edesauttaa täkäläisen vaalikarjan vähäisyys.
Tuore valtiovarainministerimme on jo oppinut virkamiesten selän taa heittäytymisen jalon taidon. Parin viikon takaisessa Helsingin Sanomien uutisessa ministeri käsittelee autoverotusta ikään kuin luonnonvoimana, jolle hänkään ei voi mitään. Nämä luonnonvoimat ovatkin kotoisin rahaministeriön byrokraattien kynästä. Samaisen lehden seuraavalla sivulla on sattumalta juttu vesistöjen rakentamisongelmista. Esimerkkinä on pato, joka olisi kuivattanut koko joen, jos virkamiesvetoiset suunnitelmat olisi hyväksytty. Ainahan joku patoasioissa joutuu kärsimään, puolustautuu virkamies.
Toissa keväänä rata oli Valtimolla poikki lisääntyneen liikenteen aiheuttaman kulumisen takia. Tämän vuoden heinäkuussa puolestaan Äänekoskella rata petti puutavarajunan alla myös vähäliikenteiseksi kutsutulla osuudella. Onnettomuuden todennäköinen syy on Ratahallintokeskuksen mukaan radan huono kunto. Kunnon heikkenemistä taas on edistänyt lisääntynyt puutavaraliikenne. Jälki oli aikamoista sekamelskaa tavarajunan hitaasta vauhdista huolimatta.
Valtion keskushallinnossa ja taitaapa myös päättäjissämme olla laajalti sitä koulukuntaa, jonka mukaan asiat ovat hyvin kun niin sanotaan. Samaa oppia taisi tunnustaa myös viimeinen hallitsijamme Nikolai II aina syrjäyttämispäiväänsä asti. Niinpä meillä on ylpeilty muun muassa sillä, etteivät Britannian kaltaiset ihmishenkiä yksityistetyllä rataverkolla vaatineet junaonnettomuudet ole mahdollisia, koska meillä nopeuksia rajoitetaan ratojen kunnon laskiessa.
Itse asiassa meikäläinen ratahölmöily on saarimonarkiaan verrattuna astetta typerämpää. Politiikka on toisin sanottuna yhteisten asioiden hoitamista. Yhteisten asioiden hoitajillamme tuntuu olevan ylitsepääsemättömiä vaikeuksia hoitaa yhteistä omaisuuttamme. Ongelma ei ole syntynyt yhdessä yössä, ja niinpä esimerkiksi edellinen liikenneminsteri on opposition penkeillä ollut viisaasti hiljaa väyläasioista.
Liekö siis meilläkin päiden nostaminen seipään nokkaan tarpeen asioiden järkevälle tolalle saamiseksi. Kemijärven tuloksellisen yöjunakapinan perusteella ehkä se pelkkä seipäiden teroittelu kuitenkin riittäisi. Pitääpä vissiin varmuuden vuoksi käydä puukkokaupoilla.
Kalevi Kämäräinen
Julkaistu myös Ylä-Karjalassa 9.8.2007