Nurmeksesta Kontiomäelle johtava rata avattiin liikenteelle 24.5. oltuaan suljettuna viikon verran. Tavarajunat joutuivat kiertämään pitempää reittiä ja saksalaiselta turistiryhmältä evättiin kauniit radanvarsinäkymät. Tämä on todellisuutta kaikkien aikojen vaurauttaan nauttivassa Suomessa, vaikka uutisen luulisi olevan kotoisin diktatuurin köyhdyttämästä banaanitasavallasta.
Nykyinen liikenneministerimme puhuu kauniita. Rataverkko kuulemma kuuluu koko Suomelle VR Cargon tiedotuslehden Transpress 2 / 2006:n haastattelussa. Ahtaissa raameissa saavutettua vuotuista 140 - 150 miljoonan ratarahaa ministeri pitää vähintään tyydyttävänä ja lausuu toiveita Ratahallintokeskuksen kaipaaman 170 miljoonan tasolle pääsystä. Toisaalla esimerkiksi sanomalehti Karjalaisen pääkirjoituksessa on parisen viikkoa sitten vaadittu lisää rahaa itäisille radoille.
Arvon ministeri on kieltäytynyt vierailemasta Kemijärvellä, jonka kannattavan ja ainoan yöjunayhteyden hänen määräysvallassaan oleva yhtiö aikoo lakkauttaa. Toissa lauantaisen Helsingin Sanomien perusteella tämä ikävissä asioissa piileskely ei ole edes ainutkertaista. Entisen isäntämaamme viimeinen tsaari olisi kovasti voinut ylpeillä tällä asenteella; eihän rahvaan puheista kannattanut piitata, kun oma valta oli itse Jumalalta kotoisin.
Ministerin eduskunnassa esittämä lääke esimerkiksi Kemijärven yöjuna-asiassa on peräti omituinen: VR Oy:lle pitäisi antaa tukea, jotta se suostuisi ajamaan kannattavaa junaa edelleen. Valtiolla näitä rahoja ei kuitenkaan liene ja niinpä tästä saa kärsiä Kemijärven seudun talous. Me täällä Pohjois-Karjalassa puolestamme kärsimme radan lahoamisesta lisääntyneen tavaraliikenteen alla.
Jos (ja kaiketi kun) liikenneministerin toimista voidaan tehdä yleistys, päättäjämme ovat lämpimikseen puhuvia palkannauttijoita, jotka ottavat kunnian esimerkiksi vahvistuneesta kansantaloudesta, joka oikeastaan on saattanut vahvistua päättäjistämme huolimatta. Ja kun hyvältä kuulostava käsikirjoitus lätkäistään eteen, sellainen kelpuutetaan puherepertuaariin hallitusohjelman ulkopuoleltakin Paras-hankkeen tapaan.
Mitäpä siis voitaisiin tehdä, että rataverkko olisi kunnossa kaikkialla, yöjunat kulkisivat VR:n ultimaatumeista huolimatta eli päättäjät tekisivät jotakin meidän hyväksemme? Vieraan vallan aikaisesta mentaliteetista on jo luovuttava. Vaikka n.s. kansan etu saattaa kuulostaa populistiselta, ei tämä tasavaltainen näkökulma olisi päättäjillemme pahitteeksi. Eikä näkökulma vallankumoukseen johda vaan paremminkin ehkäisee sellaisen.
Kalevi Kämäräinen
asianajaja, Nurmes
Julkaistu myös Koillis-Lapissa 29.5.2006