MOTTO: Kenellä on syytä vastustaa tällaista lainsäädäntöä ja mistä syystä?
VR Osakeyhtiön toiminta on herättänyt närää erityisesti kaukana maan pääkaupungista sijaitsevilla alueilla. Siinä, missä henkilöjunatarjontaa on lisätty vilkkaina pidetyillä osuuksilla, on joiltakin rataosilta oltu viemässä viimeinenkin yhteys muun muassa talouteen vetoamalla. Vaikka palvelutarjonnan muutoksia on kritisoitu niinkin etelässä kuin Hämeenlinnassa, pohjoinen sitaatti kuvaa hyvin havaittuja ongelmia:
""Yöjunayhteyden jatkaminen Kemijärvelle on mahdotonta teknisesti, imagollisesti ja rahoituksellisesti". Näin voidaan kiteytetysti todeta VR:n viestineen lähes kaksi vuotta sitten.
21 000 nimen, lujan yhteishengen voimin sekä peräänantamattomalla toiminnalla Kemijärven yöjuna saatiin valtakunnan tietoisuuteen ja maan hallituksen käsittelyyn. Kaikki eduskuntaryhmät antoivat tukensa Kemijärven yöjunan jatkolle jo helmikuussa 2006, mutta myönteinen päätös saatiin aikaan vasta1 ½ vuotta myöhemmin, jolloin liikenneministeriö allekirjoitti sopimuksen yöjunaliikenteen jatkosta VR:n kanssa.
Olemme kansalaisliikkeenä erittäin tyytyväisiä tähän päätökseen ja kiitämme siitä niin liikenneministeriä kuin koko valtioneuvostoa.
Emme kuitenkaan lopeta vielä toimintaamme. Tämä prosessi on osoittanut, että ilman omaa aktiivisuuttamme ja asioihin paneutumistamme, ei meitä täältä periferiasta kuulla saatikka kuunnella.
Uskomattominta yöjunataistelussa on ollut se, kuinka väärin perustein ja miljoonaluokan numerovääristelyin Kemijärven yöjunaliikenteen jatkoa on yritetty monin tavoin kampittaa. Lapin edustajat yritettiin neuvotteluissa painostaa hyväksymään iltapäiväjuna yöjunaksi. Samalla annettiin ymmärtää, että täällä Lapissa emme tiedä, mitä haluamme.
VR:n toiminta osoittaa, että halu noudattaa omistajan tahtoa on kovin vaikeaa. Kemijärven yöjunan lakkautuspäätös tehtiin v. 2005 nopeasti ja perusteettomasti. Kun yöjunaliikennettä Kemijärvelle päätettiin jatkaa, VR toimii edelleen vastentahtoisesti ja yhteistyöhaluttomasti. Valtion väylärahoilla peruskorjatun rataosuuden ainoa junayhteys, Kemijärven yöjuna ei millään näytä sopivan VR:n johdon imagoon.
Nyt sovittu neljän vuoden määräaika Kemijärven yöjunalle on lyhyt, varsinkin kun VR halusi ohittaa jo toisen talvisesongin vitkuttelemalla aggregaattivaunuhankintaa.
Lapin ja erityisesti Itä-Lapin elinkeinoelämä nojaa voimakkaasti matkailuun ja laajalle alueelle juna on ainoa matkustusmuoto. Vastaavasti energiapolitiikka ja energian hinta tekevät junamatkailun entistäkin houkuttelevammaksi ja kannattavammaksi. Miten siis saadaan VR markkinoimaan ja myymään Lapin junamatkoja aktiivisesti ja asiakkaita palvelevasti?" 1)
VR Osakeyhtiön asemaa koskevassa keskustelussa vallitsee eduskuntaa myöten laaja yksimielisyys siitä, että yhtiöllä on julkinen palveluvelvoite. Velvoitteen sisältö on kuitenkin jäänyt määrittelemättä. Lapin joukkoliikennettä käsitelleen työryhmän mietinnössä 2) mainittu EY:n tuomioistuimen ratkaisu vuodelta 1998 (61996J0412 3)) selventää, mitä julkinen palveluvelvoite voi tarkoittaa.
Kansallisella tasolla mainittu tapaus koskee suomalaista linja-autoliikennettä (KHO 1998:86 4)). Kainuun Liikenne Oy ja Oy Pohjolan Liikenne Ab olivat hakeneet liikennöintivelvoitteen osittaista lakkauttamista siten, että reitti Kajaani - Rukatunturi (Kuusamo) olisi katkaistu väleille Kajaani - Peranka ja Kajaani - Suomussalmi. Yhtiöt olisivat olleet valmiita jatkamaan liikennöintiä, jos lakkautettavaksi haettua reitin osaa olisi tuettu julkisin varoin. Lääninhallitus hylkäsi hakemukset, koska:
KHO, pyydettyään ennakkoratkaisua Yhteisöjen tuomioistuimelta, hyväksyi lääninhallituksen päätöksen perustelut ja pysytti päätöksen viittaamalla palveluvelvoiteasetuksen 3 ja 4 artikloihin (Julkisten palvelujen käsitteeseen rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteessä olennaisesti kuuluvia velvoitteita koskevista jäsenvaltioiden toimenpiteistä 26 päivänä kesäkuuta 1969 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1191 / 69, sellaisena kuin se on muutettuna 20.6.1991 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1893 / 91).
Jos rataverkolla sovellettaisiin liikennelupajärjestelmää, VR Oy olisi tuskin saanut mainitun päätöksen perusteluiden valossa lupaa lakkauttaa Helsingin ja Kemijärven välistä maan toiseksi pisintä yöjunayhteyttä pelkästään Rovaniemen ja Kemijärven välillä (Helsingin ja Kolarin välinen yöjunayhteys on vain 12 kilometriä tätä pitempi).
Myös yhtiön oma edustaja on tosiasiallisesti myöntänyt, ettei yhtiöön kohdistettu kritiikki ole perusteetonta. Matkustajien tarpeet voidaan sivuuttaa:
"- - - "Ilman muuta yöjunasta on oltava jatkoyhteys Kemijärvelle, mutta makuuvaunuilla se ei onnistu", hän huomauttaa. Mutta eikö uusien makuuvaunujen perässä voisi vetää paria vanhaa sinistä makuuvaunua, jotka jatkaisivat matkaansa Kemijärvelle? "Tämä Helsinki - Rovaniemi on meidän paras yöjuna. Uusi juna tarkoittaa kokonaan uutta konseptia ja uutta palvelua. Ei sinne voi laittaa vanhoja vaunuja sekaan" liikennesuunnittelupäällikkö sanoo. - - -"
Myös liikenneministeriössä tiedetään matkustustarpeita, joiden tyydyttämiseen se ei ole voinut vaikuttaa:
"Jos jossain vaiheessa rataverkon parannuksiin saadaan niin paljon rahaa, että Kajaanistakin Pendolino hurauttaa Helsinkiin alta neljän tunnin, sitten voidaan keskustella, tarvitaanko enää yöjunaa. Mutta viiteen vuoteen tuskin tapahtuu mitään."
Kritiikkiin VR Oy vastaa muun muassa vetoamalla liikesalaisuuteen tai vaikkapa siihen, ettei yhtiön tilintarkastajilla ole ollut huomautettavaa yhtiön tilinpäätöksestä. Liikesalaisuuden takia ulkopuolinen ei voi tietää, onko esimerkiksi yöjunaliikennettä pyritty kehittämään innovatiivisesti. Viittaus tilintarkastajien lausumiin puolestaan johtaa yleisöä harhaan, koska tilintarkastajien tehtävänä ei ole matkustajien edun valvominen. Onkin tullut aika luoda myös matkustajien tarpeita huomioon ottava järjestelmä. VR Oy on aivan viime päivinäkin toimittanut julkisuuteen hyvästä tuloksestaan kertovia tiedotteita. Tämänkin yleisen tietämyksen valossa yhtiöllä on resursseja sietää kohtuullisia sille asetettavia velvollisuuksia.
Lainsäädännössämme on viljalti esimerkkejä voitontavoittelumielessä toimiville yrityksille asetetuista velvoitteista. Yleisellä tasolla tunnetaan kuluttajansuojalainsäädäntö. Tietylle alalle sovellettuja esimerkkejä on liikenneministeriön hallinnonalalla muun muassa posti- ja teletoimintaa koskevissa laeissa (itse lakiesityksessä viitataan lisäksi monessa kohdin luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun lain mukaisiin malleihin).
Postipalvelulaissa (6.4.2001 / 313) säädetään yleispalveluvelvoitteesta (1 - 6 §), jonka mukaan yleispalvelun tarjoajan on pidettävä jokaisessa kunnassa vähintään yksi yleispalvelua tarjoava toimipiste (4 § 2 momentti). Yleispalveluvelvoite voidaan ulottaa myös alueellisesti tai postipalvelukohtaisesti laajemmalti kuin haettu toimilupa, jos se on yleispalvelun turvaamisen kannalta välttämätöntä eikä velvoitteen asettaminen ole kohtuutonta postiyrityksen kannalta (6 § 3 momentti).
Lakia ei ole säädetty perustuslain 73 §:n mukaisessa niin sanotussa vaikeutetussa säätämisjärjestyksessä, jota käytetään tehtäessä perustuslakiin rajattuja poikkeuksia. Suomen perustuslaki puolestaan turvaa muun muassa omaisuuden suojan (15 §) ja oikeuden työhön sekä elinkeinovapauden (18 §).
Yleispalveluvelvoitetta koskevat viestintämarkkinalain (23.5.2003 / 393) 59 - 60 c §:t. Esimerkiksi lain 60 a §:n mukaisilla yleispalvelun nettokustannuksilla tarkoitetaan niitä palvelun tuottamisesta aiheutuneita kustannuksia, joita yleispalveluyritys ei saa katetuiksi palvelun tuottamilla tuloilla. Jos on ilmeistä, että yleispalvelun tarjonta muodostaa yleispalveluyritykselle kohtuuttoman taloudellisen rasitteen, ja jos yleispalveluyritys sitä vaatii, Viestintäviraston on laskettava yleispalvelun nettokustannukset. Virasto ei ole nettokustannuksia laskiessaan kuitenkaan sidottu yleispalveluyrityksen ilmoittamiin tietoihin tai sen kustannuslaskennassa käytettyihin periaatteisiin.
Viestintämarkkinalakiakaan ei ole säädetty perustuslain 73 §:n mukaisessa niin sanotussa vaikeutetussa säätämisjärjestyksessä, jota käytetään tehtäessä perustuslakiin rajattuja poikkeuksia. Suomen perustuslaki puolestaan turvaa muun muassa omaisuuden suojan (15 §) ja oikeuden työhön sekä elinkeinovapauden (18 §).
Junat kuljettavat henkilöitä ja tavaroita paikasta toiseen. Henkilökuljetuksessa kyse on palveluista, joita säätelevät osittain kuluttajansuojalaki (20.1.1978 / 38) sekä rautatiekuljetuslaki (15.12.2000 / 1119). Lainsäädännössä ei ole kuitenkaan määritelty, mitä esimerkiksi julkinen palveluvelvoite rataverkolla voisi tarkoittaa. Muun muassa tämä seikka luonnehditaan tässä lakiesityksessä.
Suomi on Slovenian ja Liettuan lisäksi ainoa EU-valtio, jonka rataverkolla toimii vain yksi henkilöliikenneoperaattori. Toisaalta esimerkiksi EU:hun kuulumattomissa Norjassa ja Sveitsissä lainsäädäntö sallii useammat henkilöjunaoperaattorit. Jostakin syystä Suomi on halunnut pitää kiinni yhden henkilöjunaoperaattorin periaatteesta. On kuitenkin perusteltua, että yhteiskunta voi puuttua ainoan henkilöjunaoperaattorin toimiin muun muassa siksi, ettei tämä Suomen valtion täysin omistama yhtiö enää ylläpidä käyttämäänsä rataverkkoa. Kysymys on myös yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta ja yhdenvertaisuudesta: kun palveluvelvoitteella voidaan rasittaa yksityistä linja-autoliikennettäkin, valtionyhtiön harjoittama henkilöjunaliikenne ei voi olla erityisasemassa.
Tämä lakiesitys on sikäli hyvin konservatiivinen, että se pysyttää eduskunnan haluaman nykytilanteen ja tyytyy poistamaan henkilöjunaoperaattorin erityisaseman. Lähtökohtaisesti kymmenvuotisen liikennelupakauden avulla esitys kuitenkin välillisesti kehottaa poliittista järjestelmäämme pohtimaan, onko VR Oy:n henkilöliikennemonopoli valtion rataverkolla yhteiskunnan edun mukainen. "Armonajan" pitäisi riittää hyvin asian perinpohjaiseen selvittämiseen.
Mainituista syistä annetaan seuraavansisältöinen lakiesitys.
Pykälässä määritellään lain tarkoitus, eli siirtyminen lupakäytäntöön rataverkon henkilöliikenteessä.
Liikenneministeriö ostaa VR Oy:n kannattamattomaksi ilmoittamia matkustajajunia sopimalla muun muassa junien aikatauluista ja pysähtymispaikoista. Ostoliikennemäärärahat eivät ensisijaisesti perustu matkustustarpeisiin vaan siihen, kuinka paljon valtio katsoo voivansa ostaa kannattamattomaksi väitettyä liikennettä. Lisäksi näiden junien kulkuun ei sisälly liikeriskiä. Tehtyjä sopimuksia on lähtökohtaisesti kunnioitettava. Selvyyden vuoksi liikennelupajärjestelmä ulotetaan myös ostoliikennejuniin siten, että junien pysähdyspaikkoja voidaan määrätä lisättäväksi (12 § 2 momentin 1-kohta). Tällaiset sopimukseen "kajoamiset" eivät voi olla luvanhaltijan kannalta kohtuuttomia muun muassa siitä syystä, että ne lisännevät matkustajamääriä ja siten lipputuloja.
Pykälässä todetaan myös selvyyden vuoksi, että luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun lain (15.2.1991 / 343) 2 §:n 6 kohdan, 3, 4, 7 b §:n, 18, 23, 23 a ja 24 §:n sekä 25 §:n 2 momentin säännökset koskevat myös tämän lain tarkoittamaa raideliikennettä.
Pykälässä luonnehditaan tämän lain mukaiset luvanvarainen henkilölinjaliikenne, henkilölinjaliikenne, ostoliikenne ja henkilölinjaliikennelupa.
Pykälässä todetaan, että henkilökuljetus rataverkolla korvausta vastaan on ilman liikennelupaa kielletty.
Pykälässä todetaan, että vain museoliikennettä saa harjoittaa ilman liikennelupaa. VR Oy:n tilausjunaliikenteen harjoittamiseen riittää ratakapasiteetin asianmukainen hakeminen.
Pykälän mukaan henkilölinjaliikennelupa myönnetään junaparikohtaisesti.
Pykälän mukaisesti lupaviranomaisena toimii liikenneministeriö.
Pykälän ensimmäinen momentti myötäilee pitkälti luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun lain vastaavia sääntelyitä. Tarveharkintaa lievennetään kuitenkin niin, että rautatieyrityksen oma-aloitteinen hakemus on vahva olettamus myöntämisedellytysten täyttymisestä. Koska rautatieliikenne on ympäristöystävällistä, sitä on syytä suosia.
Lisäksi todetaan, että lupaan voidaan liittää liikenteen asianmukaista hoitoa koskevia ehtoja kuten luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun lain mukaan voidaan tehdä. Näin lupaviranomainen voi antaa esimerkiksi käytettävää kalustoa koskevia ehtoja.
Toisessa momentissa tehdään ero liikeriskillä ajettuihin juniin ennen oikoradan avaamista 3.9.2006 ja sen jälkeen. Koska Kemijärven yöjunavuoroa koskeva ostoliikennesopimus lienee jo budjettiteknisesti hyväksytty, tätä junaa koskeva lupa voidaan saattaa voimaan, kun ostoliikennesopimuksen voimassaoloaika päättyy 31.12.2011.
Lyhyesti myös todetaan, että ostojunat saavat henkilölinjaliikenneluvan ilman eri hakemusta.
Pykälän mukaan ennen oikoradan valmistumista omalla taloudellisella riskillä ajettuja junia koskevat henkilölinjaliikenneluvat ovat voimassa kymmenen vuotta. Kemijärven yöjunavuoroon P 265 / 274 määräaikaa sovelletaan siten, että se alkaa kulua 1.1.2012 lukien.
Uuden henkilölinjaliikenneluvan voimassaoloajaksi on määritelty viisi vuotta. Oikoradan avaamisen jälkeen liikenteeseen on saatettu asettaa junia jo vakiintuneiden junien oheen "kermankuorintamielessä". Koska aiemmin kulkeneidenkaan junien lakkauttaminen ei enää olisi yhtiön päätösvallassa, on kohtuullista, että myöhemmin kulkuun laitettujen junien mahdollisesti aiheuttama taloudellinen rasitus saadaan loppumaan nopeammin kuin jo vakiintuneiden junien.
On myös huomattava, että liikenneluvan pitkähkö voimassaolo (ja sitä seuraava liikennöintivelvoite) voivat aktivoida yritystä. Koska liikennöinnistä ei "noin vain" pääse eroon, yrityksen motiivin hankkia lisää matkustajia ja lipputuloja voidaan olettaa kasvavan.
Pykälässä myötäillään luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annettua lakia, jonka mukaan lupaviranomainen voi tarvittaessa vahvistaa linjaliikenteen valtakunnallisen sarjalipputaksan.
Pykälässä vahvistetaan, ettei lupa ole pelkkä "paperi": yrityksen on harjoitettava liikennettä luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun lain esimerkin mukaisesti. Koska vain yksi henkilölinjaliikennettä harjoittava operaattori on sallittu, liikennöintivelvoitteen tehosteeksi tulee voida asettaa uhkasakko.
Pykälässä todetaan varmuuden vuoksi, että erilaiset sekajunat (henkilövaunukalusto / autojenkuljetusvaunut, henkilövaunukalusto / matkatavaravaunut, henkilövaunukalusto / "todelliset" tavaravaunut ) ja esimerkiksi yhdistetyt matkustaja- ja matkatavaravaunut sekä näiden yhdistelmät ovat sallittuja lain tarkoittamassa liikenteessä.
Pykälän mukaan lupaviranomainen voi antaa sekä luvanhaltijan itsensä että omasta ja muiden aloitteesta alkuperäisestä liikenneluvasta poikkeavia määräyksiä, jos se on perustelluista syistä tarpeen.
Näin voidaan päättää, että
Koska rataverkolla on myös tavaraliikenteen harjoittajia, poikkeusmääräystä annettaessa tavarajunienkin aikataulua saadaan hiukan muuttaa, jos se on tarpeen poikkeusmääräyksen tarkoituksen toteuttamiseksi.
Suomessa aikataulut on suunniteltu perinteisesti niin, että niissä on löysyyttä. Tällöin myöhästymisiä voidaan "kiriä" matkan varrella. Siksi esimerkiksi yhden junaparin lisäpysähdys tietyllä liikennepaikalla voidaan toteuttaa niinkin, että "kirimisvarasta" tingitään aavistuksen verran aikataulun mukaista kokonaismatka-aikaa lisäämättä. Konkreettisia pysähtymistoiveita on esitetty esimerkiksi Hämeenlinnassa.
Pykälän 2 momentin 2-kohdan mukainen kohtuullinen junatarjonta tulee harkita tapauskohtaisesti. Esimerkiksi käyvät Pohjanmaan radan kaksi yöjunaparia Rovaniemelle. Jos toinen junapari ajetaan vaikkapa reittiä Helsinki - Tampere - Jyväskylä - Pieksämäki - Kontiomäki - Oulu - Rovaniemi, siihen tulee pakostakin lisää matkustajia. Kannattava yöjuna ei voi muuttua tappiolliseksi siksi, että se kiertää Itä-Suomen kautta. Toisaalta Pohjanmaan radalla säilyy yöjunapalvelu eikä Helsingistä tai vaikkapa Tampereelta junaan nousevien kannalta liene väliä, mitä kautta he nukkuvat yönsä perille pohjoiseen. Kiertoreittiä käyttävän junan matka-aika on saatavissa suurin piirtein samaksi kuin käytettäessä Pohjanmaan rataa. Niin ikään Helsingistä lähtevän yöjunan aikataulu on järjesteltävissä sekä Itä-Suomen että Lapin kannalta mielekkääksi. Esitetty laki mahdollistaa junan reitinvaihdon mainituin tavoin.
Pykälän 3 momentti edellyttää lupaviranomaiselta yhteistyötä Ratahallintokeskuksen kanssa (kts. 15 §:n perustelut).
Pykälässä määritellään, ketkä voivat tehdä tämän lain 12 §:n mukaisen hakemuksen. Tarkoituksena on varmistaa muun muassa se, etteivät muutokset jää lupaviranomaisen mahdollisen passiivisuuden varaan.
Lupaviranomaisen tai hakijan on saatettava todennäköiseksi, että hakemus on aikataulullisesti mahdollinen eikä ole rautatieyrityksen kannalta kohtuuton. Koska aikataulun viimeistely edellyttää yhteistyötä Ratahallintokeskuksen kanssa (kts. 15 §:n perustelut), yleispiirteinen aikatauluehdotus riittää.
Rautatieyrityksen on puolestaan esitettävä perustelut, miksi hakemus ei ole aikataulullisesti mahdollinen ja, että se on yhtiön kannalta kohtuuton. Tarkoitus on, että esitettyjen perusteluiden paikkansapitävyys voidaan tarkistaa.
Säännös sisältää eräänlaisen hyväksymisautomaatin: mikäli hakemus on aikataulullisesti mahdollinen eikä se ole luvanhaltijan kannalta kohtuuton, hakemus on hyväksyttävä.
Laissa lähdetään siitä, että lupaviranomainen voi määrätä päätöksen voimaantulohetkestä. Käytännössä ratakapasiteettia koskevat säännökset estävät kuitenkin vapaan harkinnan. Viittaus rautatielakiin korostaa tässä selvyyden vuoksi sitä, että lupaviranomainen joutunee tekemään yhteistyötä Ratahallintokeskukseen kanssa aikataulukysymyksistä ja voimaantulohetkestä päättäessään.
Oikeus hakea muutosta liikennelupaa koskevaan päätökseen on luvanhaltijalla sekä poikkeusmääräystä koskevassa asiassa hakemiseen oikeutetuilla. Muutosta haetaan hallintolainkäyttölain mukaisesti.
Yhteiskunta suosii asioiden sovinnollista selvittämistä. Siksi tämä lakikin on tietyllä tapaa toissijainen. Ei ole syitä estää luvanhaltijan vapaaehtoista suostumista esitettyyn järjestelyyn hakemalla poikkeusmääräystä itse. Toisaalta yhteiskunnan ei tule suosia byrokraattista jäykkyyttä yrityksissäkään. Jos ilmenee, että rautatieyritys ei ole suostunut asian hoitamiseen vapaaehtoisesti ja hakemus hyväksytään, on paikallaan, että rautatieyrityksen on korvattava hakijan oikeudenkäymiskulut. Näin osaltaan edesautetaan asioiden joustavaa selvittämistä.
Laissa lähdetään siitä, että annettuja päätöksiä on noudatettava ilman lainvoimaakin, jollei toisin määrätä.
Pykälässä säädetään rangaistuksista tietyissä tapauksissa.
Poliisimies voi keskeyttää kuljetuksen, jos kysymyksessä on luvanvaraisen henkilöliikenteen harjoittaminen ilman asianmukaista liikennelupaa.
Asetuksella annetaan tarkemmat säännökset muusta tämän lain täytäntöönpanosta.
Lain on tarkoitus tulla voimaan mahdollisimman pian.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
Tätä lakia sovelletaan henkilökuljetukseen rataverkolla. Lain 12 §:n 2 momentin 2-kohta ei koske ostoliikennettä.
Luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun lain (15.2.1991 / 343) 2 §:n 6 kohdan, 3, 4, 7 b §:n, 18, 23, 23 a ja 24 §:n sekä 25 §:n 2 momentin säännökset koskevat myös henkilökuljetusta rataverkolla.
Tässä laissa tarkoitetaan
1) luvanvaraisella henkilölinjaliikenteellä sellaista henkilökuljetusta rataverkolla, jonka harjoittamiseen tarvitaan liikennelupa 5 §:n mukaan;
2) henkilölinjaliikenteellä sellaista luvanvaraista henkilökuljetusta rataverkolla, joka on säännöllistä, jonka palvelut ovat yleisesti käytettävissä ja jonka reitin liikennelupaviranomainen vahvistaa ja jonka harjoittaminen ei perustu pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan taikka liikenneministeriön kanssa tehtyyn ostosopimukseen;
3) ostoliikenteellä sellaista luvanvaraista henkilökuljetusta rataverkolla, joka on säännöllistä, jonka palvelut ovat yleisesti käytettävissä ja jonka reitin liikennelupaviranomainen vahvistaa ja jonka harjoittaminen perustuu pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan taikka liikenneministeriön kanssa tehtyyn palveluiden ostamista koskevaan ostosopimukseen ja
4) henkilölinjaliikenneluvalla junaparikohtaista lupaa.
Henkilökuljetus rataverkolla korvausta vastaan on ilman liikennelupaa kielletty.
Ilman liikennelupaa saa harjoittaa vain rautatielain 2 §:n 10-kohdan tarkoittamaa museoliikennettä. Vain tilaajan määräysten mukaisesti harjoitettava liikenne, joka ei ole ostoliikennettä, ei tarvitse henkilölinjaliikennelupaa.
Luvanvarainen henkilökuljetus rataverkolla on sallittu rautatielain 5 §:n mukaisen toimiluvan haltijalle.
Liikenne- ja viestintäministeriö myöntää henkilölinjaliikenneluvat.
Liikennelupaa myönnettäessä on otettava huomioon ennen kaikkea liikennepalvelujen kysyntä sekä olemassa olevat liikennepalvelut, myös ostoliikenne, kuntien henkilöliikenteen järjestämistä koskevat tarpeet ja sen liikenteen taloudellisuus ja tarkoituksenmukaisuus, jonka harjoittamiseen lupaa haetaan. Jätetyn lupahakemuksen oletetaan täyttävän myöntämisedellytykset, ellei toisin osoiteta. Henkilölinjaliikennelupaan voidaan liittää liikenteen asianmukaista hoitoa ja kalustoa koskevia ehtoja.
Ne junavuorot, joita VR Osakeyhtiö ajoi omalla taloudellisella riskillään ennen 3.9.2006, saavat tämän lain mukaan jälkikäteisesti henkilölinjaliikenneluvan samoin kuin ne junat, joiden kulun VR Osakeyhtiö on aloittanut omalla taloudellisella riskillään 3.9.2006 jälkeen ennen tämän lain voimaantuloa.
Ostoliikennesopimusten mukaiset junat saavat liikenneluvan ilman eri hakemusta.
Uusi henkilölinjaliikennelupa on voimassa viisi vuotta. Siinä on vahvistettava reitti, aikataulu sekä aika, jona liikenne on aloitettava. N.s oikoradan avaamisen jälkeen ja ennen tämän lain voimaantuloa kulkunsa aloittaneiden junien viiden vuoden määräaika lasketaan tämän lain voimaantulosta lukien.
Junia, joita VR Osakeyhtiö ajoi omalla taloudellisella riskillään ennen 3.9.2006, koskevat henkilölinjaliikenneluvat ovat voimassa kymmenen vuotta tämän lain voimaantulosta lukien. Kemijärven yöjunavuoroon P 265 / 274 määräaikaa sovelletaan siten, että se alkaa kulua 1.1.2012 lukien.
Ostoliikennejunia koskevat liikenneluvat ovat voimassa niin kauan kuin niitä koskeva sopimus on voimassa.
Lupaviranomainen voi tarvittaessa vahvistaa linjaliikenteen valtakunnallisen sarjalipputaksan.
Liikenneluvan haltija on velvollinen harjoittamaan liikennettä luvan mukaisesti ja muutoin asianmukaisesti.
Lupaviranomainen voi asettaa liikennöintivelvoitteen tehosteeksi uhkasakon noudattaen, mitä uhkasakkolaissa (14.12.1990 / 1113) säädetään.
Linja- ja ostoliikenteessä saa käyttää matkustajavaunukaluston lisäksi rahdin kuljetukseen tarkoitettuja vaunuja.
Lupaviranomainen voi antaa omasta aloitteestaan tai hakemuksesta liikenneluvasta poikkeavia määräyksiä liikenteen harjoittamisesta, jos se muuttuneiden olojen vuoksi tai muusta syystä on tarpeen.
Poikkeusmääräyksen nojalla voidaan määrätä, että
Poikkeusmääräystä annettaessa myös muiden junien aikataulua saadaan vähäisessä määrin muuttaa, jos se on tarpeen poikkeusmääräyksen tarkoituksen toteuttamiseksi.
Tämän lain 12 §:n mukaisen hakemuksen voivat tehdä liikenneluvan haltija, lääninhallitus, alueellinen ympäristökeskus, maakunnan liitto ja kunta, jonka aluetta poikkeusmääräys koskee.
Rekisteröidyllä paikallisella tai alueellisella yhteisöllä tai säätiöllä on oikeus toimialaansa kuuluvissa asioissa hakea poikkeusmääräystä tämän lain nojalla samoin perustein.
Hakijan on saatettava todennäköiseksi, että hakemus on aikataulullisesti mahdollinen eikä ole liikenneluvan haltijan kannalta kohtuuton.
Liikenneluvan haltijan on osoitettava, että hakemus ei ole aikataulullisesti mahdollinen ja, että se on yhtiön kannalta kohtuuton.
Mikäli hakemus on aikataulullisesti mahdollinen eikä se ole liikenneluvan haltijan kannalta kohtuuton, se on hyväksyttävä.
Lupaviranomaisen on määrättävä liikennelupaa ja poikkeusmääräystä koskevassa päätöksessään sen voimaantulohetki ottamalla huomioon rautatielain ratakapasiteettia koskevat säännökset.
Tämän lain nojalla tehtyyn päätökseen saa hakea muutosta siten kuin hallintolainkäyttölaissa (26.7.1996 / 586) säädetään. Oikeus hakea muutosta liikennelupaa koskevaan päätökseen on luvanhaltijalla sekä poikkeusmääräystä koskevassa asiassa lupaviranomaisella ja hakemiseen oikeutetuilla.
Mikäli luvanhaltija häviää asiansa, sen on korvattava hakijan oikeudenkäymiskulut.
Tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten perusteella tehtyä päätöstä tai määräystä on noudatettava siitä huolimatta, että se ei ole saanut lainvoimaa, jollei valitusviranomainen toisin määrää.
Joka rikkoo 3 ja 4 §:n kieltoa, on tuomittava luvattomasta henkilöliikenteen harjoittamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi.
Poliisimies voi keskeyttää kuljetuksen, jos kysymyksessä on luvanvaraisen henkilöliikenteen harjoittaminen ilman asianmukaista liikennelupaa.
Asetuksella annetaan tarkemmat säännökset muusta tämän lain täytäntöönpanosta.
Tämä laki tulee voimaan kuun . päivänä 2008.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.
Tasavallan Presidentti
Liikenne- ja viestintäministeri
2) http://www.mintc.fi/oliver/upl689-LVM%2023_2007.pdf
3) http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61996J0412:FI:HTML
4) http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kho/vuosikirjat/1998/199803270