VETURINTYÖNTÄJÄN YLLÄTYSVETO

Oli joulunalusviikko. Ilta alkoi jo pimetä. Ratapihalla oli rauhallinen hetki. Sivuraiteella jökötti jyhkeä dieselveturi yksinään kuin siihen paiskattuna. Veturin puskurin kimpussa heilui kauhtuneeseen punaiseen verryttelyasuun pukeutunut laiha, keski-ikäinen partasuumies. Ohuista vaatteista huolimatta hiki helmeili miehen otsalla, kun hän yritti epätoivoisesti saada veturin liikkeelle käsivoimin työntämällä. Laiturilla kävellyt konduktööri huomasi miehen puuhat ja juoksi katsomaan.

• Mitä pirua sinä oikein yrität tehdä? konduktööri kysyi
• Työnnän veturia.
• Miksi?
• No, kun yks edesmenny ope sano, että voimalla on aina samansuuruinen vastavoima. Nyt nähdään, puhuiko äijä totta.
• Veturi ei näytä liikkuvan, konduktööri puuskahti.
• Ei tietenkään, se on voiman ja vastavoiman laki.

Konduktöörillä oli rutkasti ammatin tuomaa psykologista silmää, joten hän jatkoi:

• Muistat varmaan formula ykkösistä, kun Räikkösen Kimi veti yhdessä kurvissa ulos niin että suoja-aita kolisi.
• Mitä se taas tähän kuuluu? mies tuhahti.
• Se oli keskipakovoima, joka heitti Kimin radalta. Ammattifyysikot eivät ole vielä tähän päivään mennessä löytäneet tällaista vastavoimaa. Niiden mielestä on olemassa vain keskeisvoima, jonka pitäisi heittää Kimin auto sisäkaarteeseen päin. Keskipakovoima on siis yhäkin hakusessa, ja ennen kuin fyysikot löytävät sen, niin tuhannet ja taas tuhannet autot lentävät kaarteessa jorpakkoon, ja kaiken lisäksi ihan väärään suuntaan.
• Voihan …kele, että ei vastavoimaa. Olisko se saasta valehdellu? verkkarimies kirosi.
• Siltä se vähän näyttää, mutta herkeä nyt hyvä mies työntämästä sitä veturia.
• Tarjootko asemaravintolassa kaljat, jos hellitän?
• Tottakai, ollaanhan me molemmat sentään näitä fysiikan miehiä.

Timpa