Dm7 Suolahdessa 17.4.1998. Kuva Wäiski Savela.
Dm6 ja Dm7 oli rautateiden vastaus linja-autoliikenteen kilpailuun paikallisliikenteessä. Dm6 ja Dm7 eroavat toisistaan vain vähän. Suurin ero on pyöräkoko.
Dm6:n esikuvana olivat Saksan 695 ja Ruotsin Y7, josta Dm6 on lähes suora kopio. Kansan suussa kiskobussit tunnettiin myös nimellä "Lättähattu".
Kiskobussit oli rakennettu ensisijaisesti kevyeksi. Kalusto oli varustettu Scharfenberg-tyyppisillä automaattikytkimillä, jotka mahdollistivat jopa 10 vaunun mittaiset kiskoautojunat. Kiskoautojunissa käytettiin myös liitevaunuja EFiab.
Vuosina 1970-1971 numerot 4145-4147 muutettiin kiito- ja kappaletavaraliikenteeseen ilman matkustajapaikkoja litteralla DmG7. Vaunut hylättiin vuonna 1981. Vuodesta 1970 lähtien 20 Dm7-kiskobussia muutettiin sähköratojen työ- ja tarkastusvaunuiksi sarjaan Ttv.
Viimeisen kerran lättähattuja käytettiin säännöllisessä liikenteessä vuonna 1988 Pieksämäen, Joensuun ja Oulun ympäristössä. Nykyisin niitä käytetään kesäisin nostalgiajunissa, esim. välillä Kerava-Porvoo.
Lähde: Eonsuu-Honkanen-Pölhö: Suomen veturit, osa 2. Moottorikalusto
Katso myös:
3359 vierailua 7.11.1999-30.3.2007. Huomaa, että emme työskentele VR:lle. Palautetta vastaanotetaan mielellään osoitteessa
.
Luotu 7.11.1999 Kimmo Kotimäki. Päivitetty
30.03.2007
Kimmo Kotimäki. Kopiointi sallittu vain yksityiseen
käyttöön ilman kirjallista lupaa.